Pulkkinen-elokuvaa tehdään ilman kompromisseja ja rahaa
Jari Salmen intohimoprojekti syntyy pala palalta, päivä päivältä.
Pulkkinen: Eldorado on vähintään yllättävä hanke. Kengännauhabudjetilla on syntymässä pitkä omakustanne-elokuva, joka perustuu neljännesvuosisadan takaiseen suosikkisarjaan Pulkkinen.
Kuvio on sen verran värikäs, että sovin haastattelun hankkeen primus motorin Jari Salmen kanssa. Hän käsikirjoittaa ja ohjaa sekä näyttelee keskeisiä hahmoja.
Pari tuntia ennen sovittua haastatteluaikaa Salmi soittaa ja haluaa vaihtaa tapaamispaikan. Hänellä on huoli.
Autokaupasta kuvauksia varten lainattu päheä Mercedes-Benzin urheiluauto voi kiinnittää ulkopuolisten huomion, tai joku voisi kolhia sitä.
Salmi toivoo, että haastattelun voisi tehdä autossa.
Kun se tuntuu hankalalta, hän ehdottaa, että tapaaminen järjestyisi paikassa, vaikka huoltoaseman kahvilassa, jossa hän saisi koko ajan pitää autoa silmällä.
“Auton vakuutuksessa on niin kauhean korkea omavastuu. Meillä ei ole tuotannon puolesta erillisiä vakuutuksia”, Salmi kertoo.
Hankkeelle on haettu joukkorahoitusta Mesenaatti-kampanjalla.
Toukokuun lopussa päättynyt kampanja ylitti juuri ja juuri 20 000 euron miniminsä. Siinä onkin Pulkkinen: Eldoradon koko ulkopuolinen rahoitus.
Leffasta on taloushaasteista huolimatta kuvattu liki puolet.
Työtä tehdään neljän-viiden hengen kuvausryhmällä. Esimerkiksi äänittäjää ei ole, vain nappimikit.
“Työryhmä on tehokas, kukaan ei tule sillä asenteella, että ollaan nyt elokuvamiehiä. Annetaan kameran käydä ja otetaan uusiksi”, Salmi sanoo.
“Ollaan oltu ihmeessä, miten näin pienellä porukalla sujuu näin hyvin.”
Tosin lavastajalle Salmi joutui antamaan potkut.
“Se oli liian elokuvamies, liian kriittinen. Hän sanoi itse, että ehkä tämä mitä touhuatte ei ole hänen tuotantonsa.”
“Kivat lavasteet hän kyllä teki, ne näyttivät hyviltä.”
Myöhemmin Salmi tarkentaa, että kyse ei ollut potkuista, vaan tiet erosivat yhteisymmärryksessä.
Haastattelupaikka vaihtui kalliolaiskahvilasta Sörnäisten rantatien Nesteen kahvioon.
Ei pöydästä tosin näe autolle päinkään, ja aseman pihalla on jatkuva trafiikki, mutta käy se näinkin.
Salmi tunnetaan edelleen Pulkkisena ja sarjan lukuisina hahmoina. Nelosella vuosina 1999-2003 nähdyn ja kahdesti Venla-palkitun sarjan jälkeen teatteritaiteen maisteri on tehnyt paljon, muttei mitään, mikä olisi saavuttanut yhtä suurta yleisöä.
Pulkkinen on palannut lavoille. Pulkkinen Live -esityksissä Salmi näyttelee Teemu Koskisen kanssa. Koskinen on hänen parivaljakkonsa myös elokuvassa.
Sarjassa aikoinaan toinen näyttelijä Salmen rinnalla oli Antti Virmavirta.
Liven suosio vakuutti, että elokuva kannattaa tehdä vaikka omalla riskillä.
Salmi oli kyllä yrittänyt päästä suomalaisten elokuvien tavalliselle rahoituspolulle.
Nelonen sanoi ei.
Salmi naurahtaa kertoessaan, mitä muistelee Nelosen silloisen elokuvapomon Antti Luusuaniemen sanoneen.
“Tälle ei ole käyttöä Suomessa. Myöhemmin paljastui, että he itse tekivät sitä Luottomies-elokuvaa.”
Maikkari vaikutti kiinnostuneelta, mutta:
“Ne sanoivat, että tehkää leffa ja näyttäkää sitten. Se on vähän epäreilua.”
Suuri elokuvien levitysyhtiö oli myötämielisempi, ainakin teoriassa.
“Sanoivat käsikirjoituksesta, että tästä tulee hyvä elokuva, mutta heillä on rahat tiukassa.”
Elokuvasäätiöltäkään ei rahaa herunut. Salmi uskoo, että syy on aiheen miehisyydessä. Siitähän Pulkkisessa on kyse, tragikoomisesti sähläävistä mieshahmoista.
*
Mesenaatti-esittelysivulla korostetaan kolmesti, että omakustanteisena elokuva toteutuu ilman kompromisseja.
Kiinnostavuus syntyy arvaamattomuudesta ja improvisoinnista, Salmi uskoo.
“Tässä puhutaan hurjasti. Jotta juttu säilyy elossa, dialogi ei voi olla täysin pureskeltua. Se vie mahdollisuuksia, jos tiedetään tasan mitä tehdään.”
“Rahan kanssa pelaaminen vie helposti fokuksen syrjään. Pienellä työryhmällä säilyy kosketuspinta juttuun.”
Inspiraatiota antavat nyt toki toiset viime vuosien menestyneet televisiosarjojen leffaversiot, joille on löytynyt suuri valkokangasyleisö. Kaksi Luottomies-leffaa ovat saaneet yhteensä reippaasti yli puoli miljoonaa katsojaa.
Kaksi Kyllä isä osaa -elokuvaa ovat keränneet nekin yhteensä lähes 400 000 katsojaa.
“Ei voi tehdä niin, että ajattelee kaikkien tulevan katsomaan. Pitää olla sellainen henki, että tämä on jännittävintä itselle”, Salmi kuvailee.
Pulkkinen Liven vetovoiman vuoksi hän pitää varmana ainakin 20 000 katsojaa Pulkkinen: Eldoradolle.
“Mutta olisihan se kiva, jos tulisi elokuvateattereissa oikein kunnon rytinä.”
Mesenaattikampanjan hidas lähtö oli Salmelle selvästi pettymys Pulkkinen Liven suosion jälkeen. Ihmiset eivät oikein ymmärrä joukkorahoitusta, hän pohtii.
*
Tuotannossa mukana on tamperelais-pohjanmaalainen Bottomland Productions -firma, jonka tunnetuin teos, omakustanne-elokuva Anselmi, nuori ihmissusi (2014) ei ole varsinaisesti tunnettu. Yhtiön Matti Pekkanen kuvaa ja leikkaa.
Salmi oli toivonut ensi-iltaa tämän vuoden joulusesonkiin.
“Pekkanen sanoi, ettei jouluksi ehdi millään. Hän haluaa leikata kaksi kuukautta. Sanoin, että se on pitkä aika.”
Mutta käsikirjoituskin on pitkä, elokuvasta näyttäisi tulevan vähintään kaksituntinen. (Jos käsikirjoitus kuvattaisiin sellaisenaan, leffasta tulisi kolme- ja puolituntinen, Salmi miettii.)
Nyt ensi-iltaa kaavaillaan syksyyn 2027.
Kuvauspäiviä on ripoteltu muiden aikataulujen lomaan. Edellisenä tuotantopäivänä ennen haastattelua toteutettiin surrealistisia kohtauksia, joiden keskellä on harhainen radiotoimittajahahmo Osmo.
“Osmo joutuu viemäriin ja puhuu siellä samoja monologeja, joita se puhuu studiossa. Ollaan saatu kivoja kuvia, ainakin omasta mielestä.”
Kuvaaja Pekkanen on tehnyt Salmeen syvän vaikutuksen.
“Yllättävän kova jätkä, menee Amerikkaan ihan varmasti. Se tulee vain kamera ja yksi neonputki kädessä, ja tulee hirveän syviä ja tilavia kuvia, hyvä piirto niissä.”
*
Pulkkinen-elokuvan tekeminen vanhan sarjan päälle ei ole ihan yksinkertainen juttu. Salmen mukaan sarja tarttuvine hokemineen näin se homma etenee ja nyt sä alat olla asian ytimessä oli kokonaan hänen luomuksensa.
Myöhemmin hän tarkentaa luoneensa kaikki hahmot, ei koko sarjaa.
Sarjan tuotti Neloselle Liisa Akimofin yhtiö.
“Liisan kanssa sovittiin, että hahmot ovat minun”, Salmi sanoo.
“Että saan tehdä niiden kanssa mitä vaan.”
Hän lisää, että asiasta on mustaa valkoisella.
“Siitä käytiin debattia…”
Soitto Akimofille paljastaa, että Pulkkisen hahmojen tekemisestä live-keikoilla on sovittu, niiden käytöstä elokuvassa ei.
Puhelun saadessaan Akimof ei ollut kuullutkaan Salmen elokuvahankkeesta.
Alkuperäisen Pulkkisen toisella käsikirjoittajalla Juha Jokelalla, ohjaaja Rike Jokelalla ja Virmavirralla on vähintään moraalisia oikeuksia hahmoihin.
Myöhemmin, Salmen kanssa keskusteltuaan, Akimof suhtautuu Pulkkinen: Eldoradoon lempeästi.
“Kukaan ei ole tekemistä estämässä.”
Hän sanoo muiden tekijöiden ja Salmen keskustelevan IP-oikeuksista, jos ja kun elokuva on valmistumassa.
“Aika raskaalta tuo hanke vaikuttaa”, Akimof sanoo.
“Tässä ajassa ei ihmisillä ole liikaa intoa tekemiseen, joten peukut pystyssä.”
*
Salmella oli viime vuosikymmenen lopulla Tampereella Sketsiteatteri Palatsi, idealistinen riskihanke, josta jäi vuoden toiminnan jälkeen raskas velkataakka.
“En saanut siihen mitään tukea, niin se söi kaikki rahat”, Salmi kertoo.
“Sain kuitenkin tatsin siihen, mitä tehdä. Näytimme siellä sunnuntaibrunssilla elokuvia. Näin, miten ne toimivat yleisöön. Casablanca, siinä itsekin vaikuttui, että oliko se näin hieno.”
Salmen katse on jo tulevaisuudessa, Pulkkinen-elokuvan toivotun menestyksen jälkeisessä ajassa.
“Mulla on toinenkin Pulkkinen-käsikirjoitus jo. Se on enemmän kieli poskessa tehty, hurjempi.”
Ensimmäinen elokuva pitää kuitenkin saada valmiiksi.
Rinta-Joupilta lainattu Mercedes-Benz tarvittiin toimintajakson kuvauksiin. Ökyautosta tehdään elokuvassa pilaa, Salmi antaa ymmärtää.
“Se mikä liittyy egon pönkittämiseen ei vie meitä eteenpäin, vaan usein katastrofiin.”
Pulkkisen vetovoiman salaisuudeksi Salmi nimeää häpeän käsittelyn.
Monet hahmot ovat turhantärkeitä ja egoistisia, ja heidän heikkoutensa paljastuminen on hauskaa.
“Vaikka olisi hirveässä paineessa ja haluaa tulla joksikin, pitäisi kuitenkin hyväksyä ne pelimerkit joita on. Tunnistaa, mikä on tärkeää.”
Mutta yhtä lailla tunnistettavaa ja samastuttavaa on halu tarttua materialistisiin asioihin.
“Onhan toi Mersukin samalla semmoinen lapsuuden unelma, vau mikä auto.”